Ostin tämän mikrofonin akustisiin klassisiin äänityksiin (lähinnä urkuja ja kuoroja). Minulle oli tärkeää se, että molempien kapseleiden suuntakuviot ovat erikseen valittavissa, ja siksi tässä hintaluokassa ei juuri muutakaan vaihtoehtoa ollut tarjolla. Hyvässä akustiikassa käytän aina Blumlein-tekniikkaa (kahdeksikot 90 asteen kulmasssa).
Ensikokeilussa studiolla tämän mikin äänenlaatu yllätti myönteisesti. Ääni on luonnollisen kuuloinen ja terveellä tavalla keskialuepainotteinen. Kohinaa kyllä on jonkin verran, mutta mielestäni ei liikaa edes pitkille etäisyyksille .
Onnittelin hiljaa itseäni ja ajattelin, että teinpä nyt elämäni parhaat kaupat (mikäli vaihtoehtoina olivat joko kiinalainen Avantone-stereomikki 600 eurolla tai saksalainen Neumann-stereomikki 6000 eurolla).
Kuitenkin, jo ensimmäisellä oikealla työkeikalla Avantone notkathti. Äänitin urkuja vanhassa puukirkossa, joka on palovaaran vuoksi lämmityskiellossa ja jossa pakkasta oli sisällä vaatimattomat -5 astetta. Urkujen mekaniikka toimi silti hyvin ja urkurilla oli lämpöliivit.
Kesken hyvin sujuneen äänityksen, noin tunnin kohdalla, CK-40 rupesi VINKUMAAN. Kaksi selkeää vinkutaajuutta, toinen 3-4 kilon välillä ja toinen noin 12 kilon kieppeissä. Koska mitään muutakaan stereomikkiä ei ollut matkassa, työ piti vain viedä loppuun (eikä mikrofonityyppiä tietysti muutenkaan voi enää vaihtaa kesken äänityksen).
No, Pro Toolsin tiukoilla piikkisuotimilla asiasta kyllä lopulta selvittiin, mutta olihan se noloa. Samalla ymmärsin, että tässä se halpatyö nyt kuului. Esimerkiksi Schoepsin mikit EIVÄT vingu ulkona pakkasessa (sopii katsoa vaikka telkkarista, miten Turun joulurauhan julistus on mikitetty talon edessä torilla).
Niin kauan kuin CK-40 pysyy lämpimissä sisätiloissa ja kyseinen vika ei enää toistu, olen yhä siihen (kohtuullisen) tyytyväinen. Miellyttävästä äänenlaadusta huolimatta tältä laitteelta ei silti mitenkään voi vaatia samaa toimintavarmuutta, väärinkäytön sietoa ja luotettavuutta kuin "oikeilta", ammattikäyttöön tehdyiltä mikrofoneilta.